Sosiaali- terveysministerille tulee valtavan paljon kansalaiskirjeitä.
Näissä kirjeissä on monia surullisia kertomuksia yksittäisten ihmisten kohtaloista hoitojonoissa ja kokemuksia terveydenhuollosta. Eräs kirjoittaa olleensa lonkkaleikkausjonossa jo kaksi vuotta. Painoa on tullut lisää, kun liikkumaan ei pysty, polvi ja selkäkin jo reistailee. Vahvoja kipulääkkeitä menee. Työssä ei jaksa käydä. Masentaa.
Toinen henkilö kertoo yrityksestä päästä lääkärille ja tutkimuksiin. Tutkimuksiin pääsy kesti yli puoli vuotta. Vasta siinä vaiheessa selvisi levinnyt syöpä. Hoidot tehoavat mutta ovat tässä vaiheessa jo paljon kalliimpia kuin jos syöpä olisi löydetty aikaisessa vaiheessa.
Näitä vastaavia kertomuksia on paljon. Hoitojonoissa kärvistely pahentaa vaivoja ja tuo uusia. Yksittäiselle kansalaiselle nämä ovat tragedioita.
Hoitojonojen purku on hyvinvointialueiden tärkein tehtävä ja suurin haaste tällä hetkellä. Se on sekä inhimillisesti, että taloudellisesti tarkasteltuna ainoa kestävä tapa toimia. Pitkälle edenneiden sairauksien hoito tulee kalliiksi. Oikeaan aikaan ja ajoissa tehty toimenpide ja/tai hoito on pitkällä tähtäimellä edullisempaa ja inhimillisempää kuin pitkälle edenneiden sairauksien hoito liian myöhään.
SOTE-uudistuksen piti parantaa hoitoon pääsyä. Tavoitteena sen pitää olla edelleen mutta erot hyvinvointialueiden välillä ovat suuria. Julkinen sektori kärvistelee lääkäri- ja hoitajapulassa samalla kun yksityinen sektori porskuttaa. On digiklinikoita, lääkäreitä, hoitajia ja vuokratyöfirmoja. Aika moni hoitoalan ammattilainen onkin siirtynyt keikkatöihin. Keikkatöissä on se hyvä puoli, että voi itse valita työvuoronsa ja palkkakin on parempi.
Tämän hetken suurin ongelma julkisella sektorilla on henkilöstön saatavuus ja resurssien kohdentaminen. Palvelut keskittyvät sinne, minne saadaan hoitajia ja lääkäreitä. Hoito tulee liian usein myöhään ja on kallista. Yhteistyö yksityisen sektorin ja eri kansalaisjärjestöjen kanssa on tarpeellista ja muualla Suomessa kehitetyistä hyvistä toimintatavoista kannattaa ottaa mallia. Ratkaisun avaimet ovat hyvinvointialueiden johdolla ja valtuutetuilla.
