Hyvinvointialueiden vuokratyövoiman hankintaan käyttämät summat ovat kasvaneet huolestuttavasti. Vuonna 2023 vuokratyövoiman käytön kustannukset olivat noin 600–700 miljoonaa euroa, joista keskimäärin noin puolet käytettiin lääkäreihin ja puolet hoitajiin. Tämä vastaa keskimäärin noin viittä prosenttia hyvinvointialueiden henkilöstökuluista, vaikkakin osuus vaihtelee eri hyvinvointialueilla.
Hyvinvointialueet ovat puun ja kuoren välissä, sillä palvelut täytyy turvata ja jos sitä ei pystytä tekemään vakituisella henkilökunnalla on alueiden pakko turvautua vuokratyövoimaan. Näin on muodostunut julkisen talouden kannalta epäsuotuisa tilanne, jossa osa rajallisesta työvoimasta ohjautuu yksityiselle palveluntuottajille ja/tai vuokratyöyhtiöille, jotka pystyvät ylihinnoittelemaan palvelunsa.
Tilanne on epäreilu myös vakituisen henkilöstön kannalta. Sen sijaan, että maksettaisiin omalle työntekijälle parempaa palkkaa, tuhlataan enemmän rahaa vuokraamalla työntekijä. Lisäksi vuokrahenkilöstö ei yleensä kiinnity samalla tavalla työyhteisöön ja sen kehittämiseen kuin hyvinvointialueen oma, palkattu henkilöstö. Vuokratyön käyttö voi heikentää myös mahdollisuuksia kehittää toimintaa ja sen tuloksellisuutta.
Tässä hyvinvointialueiden talouspaineessa kulujen kehitys on tärkeää saada kuriin ja hallitus panostaa useisiin toimenpiteisiin, joilla voidaan lisätä kustannustehokasta oman henkilöstön ja ostopalvelujen käyttöä sekä hillitä kallista lyhytaikaisen vuokratyövoiman käyttöä ja suunnata sitä tilanteisiin, joihin se parhaiten soveltuu. Tähän liittyy mm. nyt esityksenä oleva yöpäivystysten poikkeusluvista luopuminen ja erikoissairaanhoidon keskittäminen raskaan kirurgian osalta. Myös hallitusohjelman monituottajuuteen liittyvien kirjausten toimenpano ensi vuonna mahdollistavat vuokratyövoiman käytön vähentämisen jatkossa.
Vuokratyövoiman tarve ja kalleus on ollut ongelma myös Ruotsissa ja Norjassa jo pitkään. Kun nyt kiivaasti haemme erilaisia ratkaisuja tähän tilanteeseen, on hyvä tarkastella mitä näissä maissa on tehty.
Mallia voisi hakea esim. Ruotsista, jossa sairaanhoitopiirien vuokratyövoima on tiukasti säänneltyä uuden kansallisen sopimuksen myötä, joka tuli voimaan vuoden 2024 alusta. Sopimuksella yhtenäistetään vuokratyövoiman käytön ehdot ja hinnoittelu kaikilla alueilla. Siinä on lisäksi määritelty 12 kuukauden karenssiaika, joka mahdollistaa vakituisessa työsuhteessa olevan henkilön siirtymisen samaan työtehtävään vuokratyöntekijänä vasta vuoden tauon jälkeen. Näiden lisäksi sopimus asettaa ehtoja esimerkiksi eläkejärjestelyille ja erikoistumiskoulutukselle, joita vuokratyövoimalta edellytetään. Ruotsin mallin soveltamista Suomalaiseen järjestelmään selvitetään nyt sosiaali- ja terveysministeriössä.
Hyvinvointialueiden tulee omilla toimillaan ensisijaisesti pyrkiä oman työvoiman veto- ja pitovoimatekijöiden vahvistamiseen muun muassa rekrytointeja tehostamalla, sote-alan työnantajakuvan kehittämisellä, joustavammilla työn teettämisen ehdoilla sekä kehittämällä erilaisia lisäkorvaus- ja sivutoimijärjestelyitä, joilla voidaan parantaa työn tekemisen kannusteita.
