WHO:n pandemiasopimuksesta ja kansainvälisestä terveyssäännöstöstä (IHR) keskustellaan paljon – etenkin sosiaalisessa mediassa. Valitettavasti osa keskustelusta perustuu väärinymmärryksiin, liioitteluun tai jopa suoranaiseen disinformaatioon. Tässä kirjoituksessa avaan kansantajuisesti, mistä näissä sopimuksissa on kyse, miksi ne tehtiin ja mitä ne käytännössä tarkoittavat Suomelle.
Miksi pandemiasopimusta ja IHR:ää tarvittiin?
Maailmassa ihmiset, tavarat ja tieto liikkuvat nykyään nopeammin kuin koskaan aiemmin. Tämä tarkoittaa sitä, että tartuntataudit voivat levitä nopeasti maasta toiseen – kuten koronapandemia karulla tavalla näytti.
Pandemiasopimuksen ja IHR:n (International Health Regulations) tavoitteena on parantaa maiden välistä yhteistyötä, tiedonkulkua ja varautumista, jotta voimme yhdessä torjua tulevia pandemioita ja muita rajat ylittäviä terveysuhkia tehokkaammin. Ilman yhteistyötä yksikään maa ei selviä yksin. Siksi tarvitaan kansainvälisiä leveämpiä hartioita terveysuhkien torjuntaan.
Mitä pandemiasopimuksessa sovittiin?
WHO:n jäsenmaat hyväksyivät pandemiasopimuksen toukokuussa 2025. Sen taustalla on tarve oppia koronapandemian kokemuksista ja parantaa varautumista tulevaisuuden kriiseihin. Sopimuksen ydinajatuksia ovat:
- Jokaisella maalla on vastuu kehittää omaa varautumistaan.
- Mailla tulee olla valmius tunnistaa ja ilmoittaa terveysuhista nopeasti.
- Tiedonvaihtoa ja yhteistyötä WHO:n ja maiden välillä halutaan tehostaa.
- Kansainvälinen oikeudenmukaisuus: esimerkiksi rokotteita ja suojavarusteita pitäisi jakaa reilummin, ei pelkästään rikkaimpien maiden hyväksi.
Tärkeää on huomata, että sopimus ei anna WHO:lle valtaa päättää yksittäisten maiden toimista. Jokainen maa säilyttää oman päätösvaltansa – myös Suomi.
Mikä on IHR ja mitä siihen muutettiin?
IHR eli International Health Regulations on Maailman terveysjärjestön (WHO) kansainvälinen terveyssäännöstö, joka on ollut voimassa vuodesta 2005 lähtien. Sen tavoitteena on estää, tunnistaa ja torjua vakavia tartuntatauteja ja muita rajat ylittäviä terveysuhkia. Käytännössä se antaa toimintaohjeet, miten maat toimivat, jos maailmalla havaitaan uusi tartuntatauti tai muu kansanterveyttä uhkaava tilanne.
IHR velvoittaa WHO:n jäsenmaat muun muassa:
- varautumaan terveysuhkiin,
- ilmoittamaan uusista tartuntataudeista viipymättä, ja
- tekemään yhteistyötä tilanteiden hallitsemiseksi.
Vuonna 2024 sääntöihin tehtiin päivityksiä. Näitä olivat muun muassa:
- uusi pandemiahätätilanteen määritelmä, joka tunnistaa entistä paremmin nopeasti leviävät tartuntataudit
- tarkennuksia maiden ilmoitusvelvollisuuksiin, ja
- velvoite nimittää kansallinen IHR-viranomainen (joka on Suomessa sosiaali- ja terveysministeriö).
Nämä muutokset eivät käytännössä tuo Suomelle uusia velvoitteita, koska meillä nämä asiat on jo pitkälti järjestetty hyvin. Myöskään lisäkustannuksia ei ole odotettavissa.
Millainen on Maailman terveysjärjestön WHO:n rooli?
WHO on YK:n alainen kansainvälinen järjestö, jonka tehtävänä on edistää terveyttä kaikkialla maailmassa. Sen päärooli on huolehtia siitä, että ihmiset eri maissa voivat elää terveempää elämää — riippumatta siitä, missä he asuvat tai kuinka varakkaita he ovat. Kun maailmassa ilmestyy uusi sairaus tai epidemia, WHO kerää tietoa, tekee tutkimusta ja antaa ohjeet siitä, kuinka toimia. Tämän tiedon perusteella jokainen maa päättää itsenäisesti, kuinka reagoi ja toimii. WHO tukee myös köyhempiä maita esimerkiksi rokotusohjelmien, puhtaan veden saatavuuden ja terveyspalvelujen rakentamisessa. WHO:n aloitteesta on sovittu kansainvälisiä terveyssääntöjä, kuten kuinka matkustamista rajoitetaan tautitilanteissa ja miten tietoa jaetaan tartuntataudeista.
Yhteenvetona voidaan todeta, että WHO on kuin maailmanlaajuinen terveysvahti, joka auttaa pitämään ihmiset turvassa sairauksilta ja ohjaa valtioita toimimaan järkevästi yhdessä. Myös Suomi jäsenmaana antaa tietoja epidemioista ja on vaikuttamassa siihen, mitä Maailman terveysjärjestö suosittelee.
Ilman kansainvälisiä instituutioita maailma voisi pahimmillaan muistuttaa villiä länttä, jossa yksilön oikeudet jäisivät heikoiksi ja vahvimman laki määräisi suunnan. Kansainvälisten sopimusten perusajatus on tehdä yhteisesti sovituilla pelisäännöillä maailmasta hieman parempi ja turvallisempi paikka meille kaikille – juuri siinä ajassa ja tilanteessa, jossa elämme. Täydellistä maailmaa ei kuitenkaan ole. Siksi myös kansainväliset instituutiot saattavat ajoittain toimia epätäydellisesti tai reagoida hitaasti maailman muuttuessa.
Milloin tauti on kansainvälinen kansanterveysuhka tai milloin se julistetaan pandemiaksi?
IHR-sopimuksen uudessa päivityksessa on määritelty yksityiskohtaisemmin “pandemiahätätilanne” (Public Health Emergency of Pandemic Potential, PHEPP), joka on merkittävä täydennys. Uusi pandemiahätätilanteen määritelmä täydentää aiempaa IHR-sopimuksessa ollutta ”kansainvälisen merkityksen omaavan kansanterveysuhan” (PHEIC) määritelmää. Nyt tehdyt muutokset tunnistavat nimenomaan sellaiset tilanteet, joissa uhkana on nopeasti leviävä tartuntatauti, joka saattaa kehittyä pandemiaksi, eli maailmanlaajuiseksi epidemiaksi. Uuden määritelmän ansiosta WHO voi varoittaa ja toimia aiemmin – jo silloin, kun pandemiavaara vasta häämöttää, eikä vasta kun tilanne on kriisiytynyt. Pandemiahätätilanne on käytännössä uusi varoitustaso, jonka avulla WHO voi reagoida aiemmin ja auttaa valtioita toimimaan ennakoivasti.
Esimerkiksi WHO ei ole koskaan virallisesti julistanut apinarokkoa pandemiaksi. Sen sijaan WHO julisti apinarokon (mpox) ”kansainväliseksi kansanterveysuhaksi”. Tämä on WHO:n korkein hälytystaso, mutta se ei tarkoita pandemiaa.
WHO julistaa taudin pandemiaksi silloin, kun seuraavat kolme keskeistä kriteeriä täyttyvät:
- Uusi virus on ilmaantunut, jota ihmiset eivät ole aiemmin kohdanneet = väestöllä ei ole immuunisuojaa.
- Virus aiheuttaa vakavaa sairautta ihmisissä.
- Virus leviää tehokkaasti ihmisten välillä laajasti ja kansainvälisesti (maanosien yli) – eli globaali leviäminen on käynnissä tai todennäköistä.
Pandemia ei tarkoita, että tauti olisi erityisen tappava. Se tarkoittaa ennen kaikkea laajaa, kansainvälistä leviämistä. Esimerkiksi COVID-19 oli pandemia, koska se oli uusi virus, levisi nopeasti mantereiden yli ja aiheutti vakavaa sairautta. Kaikki influenssaepidemiat eivät suinkaan ole pandemioita, vaikka ne voivat olla laajoja – ellei kyse ole uudesta virustyypistä.
Päättääkö WHO jatkossa meidän puolestamme kun pandemia uhkaa?
Ei päätä. WHO toimii jäsenmaidensa mandaatilla eli valtuutuksella. Sen tehtävä on koordinoida, antaa neuvoja ja tukea terveyshätätilanteissa. Se voi esimerkiksi varoittaa tautien leviämisestä ja antaa suosituksia, mutta se ei voi määrätä, mitä maat tekevät.
Suomen perustuslaki on selkeä: Suomessa päätökset tekee eduskunta ja hallitus – ei mikään ulkopuolinen taho. Perustuslain mukaan päätösvaltaa ei voi luovuttaa ulkomaille, ei edes sopimuksilla. Siksi WHO ei voi sanella meille esimerkiksi rokotuksia tai liikkumisrajoituksia. Kaikki päätökset tehdään edelleen Suomessa, omien viranomaistemme toimesta.
Mitä tämä kaikki käytännössä tarkoittaa Suomelle?
- Suomi jatkaa päätösten tekemistä itse.
- Terveydenhuollon järjestäminen ja pandemiaan varautuminen pysyvät kansallisina asioina.
- Sopimuksista ei tule Suomelle uusia kustannuksia.
- WHO:n suositukset ovat suosituksia – ei määräyksiä.
WHO:n pandemiasopimus ja IHR ovat enemmän yhteistyön välineitä ja pelisääntöjä kuin konkreettisia käskylistoja. Ne auttavat meitä tunnistamaan uhkia nopeammin ja reagoimaan tehokkaammin – mutta päätösvalta on edelleen meillä.
Miksi sosiaalisessa mediassa liikkuu niin paljon huhuja?
On ymmärrettävää, että kansainväliset sopimukset voivat herättää huolta. Mutta huolten sijaan meidän pitäisi nojautua faktoihin. Sosiaalinen media on pullollaan väitteitä siitä, että WHO veisi maiden itsemääräämisoikeuden tai määrää jatkossa terveystoimista – mutta mikään sopimuksissa ei tue tätä.
Joissakin julkaisuissa esimerkiksi väitetään, että Suomi menettäisi ”vapauden elää omilla ehdoillaan”. Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Sopimuksissa sanotaan nimenomaisesti, että valtiot säilyttävät oikeuden päättää omasta lainsäädännöstään ja terveyspolitiikastaan.
Salaliittoteoriat saavat usein alkunsa pelosta, epäluulosta tai väärinymmärryksestä. Siksi on tärkeää, että keskustelu perustuu oikeaan tietoon – ei huhuihin tai pelotteluun.
Yhteenvetona:
- WHO:n pandemiasopimus ja IHR ovat sopimuksia paremmasta kansainvälisestä yhteistyöstä.
- Ne eivät siirrä valtaa WHO:lle tai pois Suomelta.
- Päätökset tehdään edelleen Suomessa, perustuslain mukaisessa järjestyksessä ja reunaehdoilla.
- Muutokset eivät tuo Suomelle uusia velvollisuuksia tai kustannuksia.
- Tavoitteena on varautua paremmin – ei rajoittaa ihmisten vapautta.
Asioista on toki hyvä keskustella kriittisesti, mutta on tärkeää, että keskustelu perustuu tosiasioihin. Myös WHO:n toimintaa on oikeus kritisoida, jos siinä näkee puutteita, mutta tämän pandemiasopimuksen osalta liiallinen kritiikki on perusteetonta.
__
Lisätietoa:
https://stm.fi/pandemiasopimus
https://stm.fi/-/suomi-hyvaksyi-kansallisesti-kansainvaliseen-terveyssaannostoon-tehdyt-muutokset
Artikkelikuva: Shutterstock
