Viime aikoina on uutisoitu karmeista onnettomuuksista vanhusten hoivassa, joita nyt selvitellään poliisin toimesta. Näihin karmeisiin tapahtumiin saamani kansalaispalaute on kohdistunut pääasiassa hoitajamitoitukseen. Haluan tarkentaa, että lainsäädännössä nykyinen 0,6 mitoitus on vain minimi ja koskee vain välitöntä hoitotyötä. Nyt vaikuttaa siltä, että hyvinvointialueet ovat lähes kategorisesti laskeneet vanhusten hoivayksiköiden mitoituksen alimpaan mahdolliseen, vaikka palveluntarve edellyttäisi suurempaa mitoitusta. Tämä ei ole hyväksyttävää. Ymmärrän, että säästöpaineet ovat kovat, mutta sivistyneenä (?) kansakuntana meidän on pidettävä huolta ikääntyneistä ja turvattava heille ihmisarvoinen hoiva.
Välitön hoitotyö on suoraan asiakkaan kanssa tapahtuvaa työtä kuten esimerkiksi peseytymisessä, pukeutumisessa ja WC-käynneissä avustaminen, lääkkeiden jako ja lääkehoidon seuranta, ruokailussa avustaminen, haavanhoito ja muu hoitotoimenpide, liikkumisen tukeminen, keskustelu, ohjaus ja rauhoittaminen, saattohoito ja turvallisuuden varmistaminen.
Välillinen työ tukee hoitoa, mutta ei tapahdu asiakkaan kanssa samassa hetkessä. Esimerkkejä tästä tukityöstä ovat mm. lääkkeiden tilaaminen ja varaston hallinta, puhelut omaisille ja yhteistyötahoille, työvuorosuunnittelu ja hallinnolliset tehtävät, siivous, pyykkihuolto ja ruoan valmistus. Näitä ei saa laskea hoitajamitoitukseen vaan niihin on varattava erillinen resurssi.
Suurin osa ympärivuorokautisen hoivan piirissä olevista ikääntyneistä on muistisairaita. Muistisairaiden hoiva vaatii erityistä ymmärrystä ja siihen on olemassa koulutusta. Myös rajoitustoimista tulee olla selkeä ohjeistus ja käytettävien apuvälineiden tulee olla hyväksyttyjä tarkoitukseensa.
Vanhustenhoivan ongelmia ei ratkaista taas uusilla laeilla tai laatusuosituksilla. Riittää, että olemassa olevia sovelletaan oikein ja inhimillisesti. Hyvässä hoitotyössä on tärkeää, että hoitajia on tarpeeseen nähden oikea määrä ja että osaaminen, kielitaito ja johtaminen on kunnossa. Työyhteisössä ei pidä pelätä epäkohtien esiintuomista. Tähän velvoittaa jo 1.1.2024 voimaan tullut sosiaali- ja terveydenhuollon valvontalaki. Siinä säännellään hoivayksiköiden omavalvonnasta mutta myös työntekijöiden velvollisuudesta ilmoittaa epäkohdista.
Lainsäädäntö suojaa ilmoituksen tekijää. Häntä ei saa rangaista, syrjiä tai painostaa. Päinvastoin. Avoin ilmoittaminen on merkki terveestä työyhteisöstä. Pelon kulttuuri taas on varmin tie virheisiin ja vaikenemiseen.
