Olin viime viikon Japanissa suomalaisen bisnesdelegaation kanssa. Ensin Osakassa, josta keskiviikkona siirtyminen Kiotoon ja illalla edelleen shinkatse–junalla Tokioon.

 

Delegaatiossani matkusti STM:stä Pasi Korhonen, Päivi Sillanaukee ja Jukka Lähesmaa sekä oma erityisavustajani Nuutti Hyttinen. Suomen Japanin suurlähettiläs Tanja Jääskeläinen ja suurlähetystön sihteeri Matti Karvanen sekä koordinaattori Ella Pesola liittyivät seuraamme Osakassa ja olivat mukana koko viikon.

 

Ohjelmaan kuului tietysti paljon puheita ja tapaamisia. Maanantai meni matkustamiseen ja aikaerosta toipumiseen. Vierailun tarkoituksena oli edistää Suomen ja Japanin kahdenvälisiä suhteita ja liiketoimintaa.

 

Tiistain aloitimme tapaamisella Business Finlandin edustajien ja suomalaisen yritysdelegaation kanssa, jonka jälkeen pidin Osaka-Expon Suomen terveyspäivän avauspuhe teemalla ”Finland leading the way towards Future healt care”.

 

Tämän jälkeen ohjelmassa oli tutustuminen Osaka-Expoon 2025 (https://www.expo2025.or.jp/en/) . Valtavan kokoinen alue, jossa eri maiden paviljonkeja. Pisin jono näytti olevan USA:n paviljonkiin. Me vierailimme pohjoismaiden yhteisessä paviljongissa, Japanin paviljongissa ja terveys paviljongissa.

 

Mieleeni jäi erityisesti Japanin paviljongin futuristinen näyttely, jossa keskityttiin erityisesti siihen, miten soluja ja bakteereita voidaan erilaisilla bioprosesseilla jalostaa sitomaan hiilidioksidia ja valmistamaan kestäviä tuotteita esim. vaatteita, jotka käytöstä poiston jälkeen maatuvat. Esimerkiksi kananmunan kuorista ja puusta saatavasta selluloosasta voidaan valmistaa vaatteita. Yhteen T-paitaan menee 30 kananmunan kuorta. Näitä vaatteita oli myös esillä.

 

Terveyspaviljongissa osallistuin testiin, missä tekoälyohjelma kuvasi hiukset, silmät ja ihon. Teki pienen muistitestin (kuvien muistaminen, päässälaskun onnistuminen) ja mittasi happisaturaation. Väitti sen jälkeen, että olen 46 vuotta vanha. No – itse asiassa vuosia on 64. Heh…..Näiden mittausten tuloksena sain myös valokuvan siltä, miltä näytän vuonna 2050 eli 90 – vuotiaana, jos niin pitkään elän. Laitan sen kuvan tähän kuvakollaasiin.

 

Paljon ohjeita terveellisestä elämäntavasta ja erityisesti liikunnan vaikutuksesta ikääntymiseen. Japanissa keski-ikä on piirua vaille 50-vuotta (Suomessa n. 43 vuotta) ja siellä on suuri huoli siitä, miten ikääntyvä väestö hoidetaan nyt ja tulevaisuudessa kun hoitajista on kova pula. Sen vuoksi panostukset teknologiaan ja tekoälyn käyttöön ovat ajankohtaisia. Erityisesti kaikki sellainen, millä voidaan helpottaa hoitajien työtä.

 

Suomi on erittäin kiinnostunut yhteistyöstä japanilaisten kanssa johtuen siitä, että väestörakenteemme on samankaltainen ja sitä myötä myös tulevaisuuden haasteet.

 

Keskiviikkona ensin bilateraali tapaaminen Tanskan terveysministeri Sophie Lohden kanssa, jonka jälkeen puhe pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajan ominaisuudessa Nordic Life Science and helth day tilaisuudessa, jossa Tanskalla vetovastuu.

 

Tämän jälkeen siirtyminen autolla Kiotoon ja tutustuminen Kioton teknologiapuistoon suomalaisten yritysten kanssa (https://www.krp.co.jp/english/). Täällä pidin suomen delegaation tervehdyspuheen.

 

Seuraavaksi vierailimme Kioto State Guest Housessa. Erittäin kaunis vierastalo japanilaiseen tyyliin. Laitan kuvia alle.

Tämän jälkeen matkustimme Tokioon shinkansen-luotijunalla (https://fi.wikipedia.org/wiki/Shinkansen).

 

Torstaina tapasimme ensin Japanin varaterveysministerin Mr. Shinji Yoshidan jonka jälkeen vierailimme The National Institute of Advanced Industrial Sciense and technology (https://www.aist.go.jp/index_en.html) – instituutissa.

 

Aiheena täällä Japanin kansallinen Terveystietoalusta (Suomessa KANTA), Ikäihmisten hoiva erityisesti teknologian avulla, yksilöllinen terveys/lääketiede, genomitiedot ja biopankkitoiminta. Näimme esim. miten liikemittauslaboratorio toimii.

 

Illalla ohjelmassa oli Japanin suurlähettilään emännöimä illallinen, jossa mukana myös Japanin hallinnon edustajia ja kansanedustajia. Mieleeni jäi erityisesti professori Noriko Tsuchiya Risshon yliopistosta. Hän oli tutustunut Torniossa, keroputaan psykiatrisessa sairaalassa kehitettyyn avoimen dialogin hoitomalliin, johon hän oli erityisen ihastunut. Minulla on itselläni kokemusta tästä hoitomallista, sillä olen joskus tehnyt kesätöitä Keroputaan sairaalassa (https://fi.wikipedia.org/wiki/Avoimen_dialogin_hoitomalli) . Harmi, että tämä kansainvälisesti tunnustettu hoitomalli ei ole levinnyt Suomessa laajemmin.

 

Illallisella kuultua: Japanilaiset sinkkunaiset tekevät pitkiä työpäiviä kuten miehetkin ja illalla kotiin tullessa rentoutuvat juomalla lasin viiniä ja keskustelemalla robotin kanssa. Robotti on kooltaan pieni, jonkinlainen pöydällä pidettävä laite. Sille voi kertoa päivän tapahtumat ja purkaa tuntoja. Hmm…. mietin, että minäkin voisin haluta tällaisen. Ainakin vanhempana eläkeläisenä yksinäisyyden torjumiseen. Naurattaa nyt, mutta voi olla tulevaisuutta myöskin meillä.

 

Perjantain aloitettiin vierailulla Fujitsulle jonka jälkeen puhe Nordic Health Summitissa. Seuraavana ohjelmassa vierailu Japan Agency for medical Research and development (AMED) https://www.amed.go.jp/en/aboutus/index.html tutkimusinstituutissa teemana tekoäly ja robotiikka. Sieltä siirtyminen lentokentälle. Lentomatkan pituus 12 h 50 min.

 

Yleisiä havaintoja ja kuulopuheita: Japanilaiset ovat erittäin ystävällisiä ja kohteliaita ihmisiä. Toisten huomioon ottaminen on tärkeää. Todella suuri ero eurooppalaiseen yksilön oikeuksia korostavaan kulttuuriin.

Japanilaisten tavoitteena on yhteiskunnallinen harmonia ja ennakoitavuus. Yllätyksistä ei pidetä. Ympäristöstä pidetään huolta yhdessä. Katukuvassa ei näkynyt yhden yhtä roskaa eikä myöskään roskakoreja. Roskat kannettiin mukana kotiin.

 

Rakentamiskulttuuri poikkeaa siten, että koska maanjäristykset ovat Japanissa yleisiä niin rakennusten eliniäksi arvioidaan n 30 vuotta, jonka jälkeen koko rakennus puretaan ja tilalle rakennetaan uusi. Rakenteet murtuvat ja säröilevät järistysten seurauksena. Niinpä todella vanhoja rakennuksia oli harvassa. Kiotossa enimmäkseen temppelit, joita olikin kuulemani mukaan yli 1000 koko kaupungissa.

 

Puistot olivat harvassa ja rakennuskanta tiivistä. Saaren keskikohta on vuoristoista ja jyrkkää, joten asutus keskittyy rannikolle, jossa tasaisempaa. Japanissa sataa paljon ja se näkyi mm. siinä, että kasvillisuus voi hyvin vaikka sitä oli kaupungeissa vähän. Tokiossa oli vain yksi kahden hehtaarin kokoinen vallihautojen ympäröimä puisto, joka ympäröi Keisari Naruhiton palatsia.